Blogin kirjoittaja Saara Kinnunen on kirjailija, sosiaalipsykologi, perheneuvoja, ACC:n hallituksen jäsen
Hyvän ja pahan taistelukentässä näyttää siltä, että vihollisen suunnitelma on onnistunut.
Jeesus sanoi: Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan (Joh. 10:10).
Vihollisen tärkeimmät aseet meitä vastaan ovat valheet ja petos (1. Moos. 3:1-7). Hän on
valehtelija ja valheen isä (Joh 8:44).
Tämän kaiken näemme terapiahuoneissa. Kognitiivisen terapian ytimessä on työstää uskomuksia, jotka vaikuttavat haitallisesti asiakkaiden elämään. Ihmiset katselevat itseään ikään kuin vääristävien silmälasien läpi. Olen huono. Minua ei voi rakastaa. En voi oppia. En kelpaa joukkoon. Minun on oltava hyvä. Nämä uskomukset ovat syntyneet jossain elämän tilanteessa ja ne ovat jääneet pysyväksi ajattelutavaksi. Valehtelija on saanut uskomaan, että uskomus on totta.
Se, mitä Jumala minusta ajattelee ja millaisena Hän näkee minut, on häipynyt taka-alalle, varastettu tai peräti tuhottu. Todellisuudessa emme ole sitä, miltä meistä tuntuu. Se, mitä ajattelemme itsestämme ei ole sitä, mitä Jumala ajattelee meistä. Terapiassa teemme tyhjäksi vihollisen tuhotyön ja tuomme asiakkaan nähtäväksi Jumalan totuutta hänestä.
Vihollinen, käärme paratiisissa on myös kyseenalaistamisen mestari: ”Onko Jumala todella sanonut?” Sanoiko Jumala todella niin, että olen jonkun arvoinen, hänelle rakas ja tärkeä? Haluaako Jumala minulle hyvää? Valehteleva käärme sekoittaa ajatuksemme ja lupaa paljon hyvää, viisautta, kaikkivoipaisuutta ja menestystä – tulette Jumalan kaltaiseksi. Ja niinpä moni ihminen sotkee elämänsä etsiessään sisältöä ja täyttymystä siitä, mitä vihollinen on luvannut.
Samanaikaisesti Jumala etsii ja kutsuu luotujaan: ”Missä olet?” Jumala kaipaa yhteyteen lastensa kanssa. Sielunhoitajina ja terapeutteina meidän tehtävämme on auttaa asiakasta irtaantumaan valehtelevan käärmeen otteesta, koska käärmeen pää on jo murskattu.
Terapiahuoneessa näemme kipeän selvästi vihollisen valheet ja tuhotyön. Terapeutilla on jatkuvasti oltava tietoisuudessa jokaisen asiakkaan alkuperä Jumalan ainutlaatuisena lapsena. Tuo tietoisuus synnyttää terapeutissa halun kulkea asiakkaan vierellä matkan valoon, jossa totuus saa paljastua: totuus itsestä, totuus omasta historiasta, totuus historian jättämistä jäljistä, totuus valheista (uskomuksista) ja totuus Jumalasta.
Siksi terapeutteina tarvitsemme paljon rukousta ennen istuntoja ja niiden jälkeen. Minä rukoilen sitä, että Jeesus, joka avasi sokeitten silmät, tekisi sitä myös terapiahuoneessa. Ja että Jeesus, joka on tullut katkaisemaan kahleita ja päästämään vangittuja vapaaksi, tekisi vapauttajan työtä myös terapiahuoneessa. Pyydän myös sitä, että Jeesus, joka avasi kuurojen korvia, avaisi minun korviani kuulemaan Neuvonantajan sanoja.
Tämä on hengelliselle kielelle käännettynä maisema, jossa terapiatyötä teemme.