Löytöjä matkan varrelta 4: Totuutta kohtaamassa

Blogin kirjoittaja Saara Kinnunen on kirjailija, sosiaalipsykologi, perheneuvoja, ACC:n hallituksen jäsen


Jeesus, suurin Parantaja sanoi opetuksissaan, että totuus tekee meidät vapaaksi. Psalmintekijä kertoo tämän olevan myös Jumalan järjestys: ”Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka” (Ps 51:8). Sijoitan tämän ajatuksen terapian kontekstiin. Ennen kuin asiakas voi kohdata Jumalan totuutta, hänen on nähtävä totuus omasta itsestään ja elämästään. 

Kun terapiaistunnoissa viivymme ihmisten tarinoiden äärellä, autamme heitä pääsemään kipunsa juurille. Mitä sinulle on mahtanut tapahtua varhaislapsuudessa? Millaiseen syliin synnyit? Saitko sitä mitä tarvitsit? Saitko elää ensimmäisen ikävuoden riittävän turvassa? Kerro isästäsi ja äidistäsi? Mitä puuhailit lapsena yhdessä isän tai äidin kanssa? Mistä isä tai äiti oli iloinen? Mistä he tulivat vihaiseksi? Mitä lapsena toivoit isältä tai äidiltä, mutta et saanut? Missä isä tai äiti olivat, kun olit turvaton, hylätty, syyllisyyden- tai alemmuudentuntoinen tai kun häpesit? Mitä kaipasit isältä tai äidiltä, mutta et saanut? Mitä haluaisit sanoa heille juuri nyt?

Aikuinen näkee tarkemmin, millaista lapsen elämä on ollut. Aikuinen voi tavoittaa sen, mitä vaille lapsi on jäänyt tai miten tätä on kohdeltu väärin. Tämä voi olla terapiassa kivulloinen vaihe ja voi saada asiakkaassa aikaan tunteiden myrskyn. Totuuden kohtaamisen matkalla on hyvä ottaa turvaksi Jumalan lupaukset. Hän on jo ollut siellä, minkä asiakas nyt muistoissaan tavoittaa. Jumala tietää menneisyyden. Hän tutkii syvyydet ja synkimmät kuilut (Job 12:22), hän tietää tapahtumat, joita ei kukaan voi muistaa. Jumala voi paljastaa syvimmätkin salat. Hän tietää sen, minkä pimeys peittää, sillä hänen luonaan asuu valo (Dan 2:22).

Joskus elämän totuuden ääressä kauhistuvalle ihmiselle on hyvä muistuttaa Jumalan lupauksista (Jes 43:2), jossa vakuutetaan, ettei tarvitse pelätä, vaikka kulkisimme vesien halki tai virtojen poikki, sillä Jumala on kanssamme, eivätkä virrat tempaa mukaansa tai kun muistoissamme astumme ikään kuin tulen läpi, eivät liekit polta. Pyhä Henki – Puolustaja (Joh 14:16) – voi tuoda sellaisen turvallisuuden, jossa vaikeat asiat voidaan kohdata.

Sovintoon elämän kanssa –sielunhoitoterapiamallissa olemme nimittäneet tämän terapiavaiheen kivun kellarissa viipymiseksi. Muistutamme, että terapeutin on valmistauduttava pystyttämään sinne leiri (camping). Terapeutin haaste on kestää asiakkaan kipeitä muistoja ja vaikeita tunteita (totuutta) kiiruhtamatta liian äkkiä eteenpäin. Tehtävämme on välittää samaa myötäkärsimistä, mitä Jeesus tekee. Häntä koskettaa syvästi, mitä lasten elämässä tapahtuu (Matt 18:5, Matt 25:40). Ja kaikessa meidän ahdistuksessamme on hänelläkin ahdistus (Jes 63:9).

Tätä kärsivän Vapahtajan myötäelävää rinnalla kulkemista toivottavasti saamme mekin terapeutteina kokea silloin, kun olemme avuttomia asiakkaan kivun keskellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *