Sain mitä en hakenut

01.09.2016
Blogin kirjoittaja Saara Kinnunen on kirjailija, sosiaalipsykologi, perheneuvoja, ACC:n hallituksen jäsen


Olen saanut käteeni todistuksen neljän vuoden opiskelusta IPSICCissä (Interntional Psychotherapy School in Christian Culture) Tanskassa. 

Miten ihmeessä jouduin tuohon kouluun? Sattumien summana. Siis johdatuksesta. Olin lukenut kevättalvella 2012 Sana-lehdestä ilmoituksen ko. koulusta ja todennut, että onpa mielenkiintoista, että kristillistä terapiakoulutusta on olemassa. Olin ollut ACC:n konferenssissa ja kiinnostus hengellisyyden integroimisesta terapiatyöhön oli herännyt.

Kesäkuun lopulla 2012 huomasin, että lehti lojui edelleen työhuoneessa. Minulla oli muistikuva, että Salme Blomster oli käynyt ko. koulun ja vuosi aikaisemmin olin tutustunut Tarja Vilppolaan, joka kertoi käyvänsä Tanskassa koulutuksessa. Siispä otin yhteyttä johtajaan Vibece Mölleriin ja kerroin kiinnostukseni oppia enemmän kristillistä terapiaa ja kysyin olisiko IPSICC oikea paikka. Tri Möller vastasi: ”Come and see”. 

Menin elokuussa 2012 ensimmäiselle lähijaksolle. Kuulostelin, olisiko tämä oikea paikka oppia lisää. Opiskelin koulussa as an auditing student (kuunteluoppilaana) neljä vuotta. Olin tunneilla, osallistuin harjoituksiin, luin kirjoja kiinnostukseni mukaan, mutta en tehnyt kotitehtäviä enkä muita vaadittavia suoritteita. En enää tarvinnut todistusta psykoterapiakoulutuksesta, sillä sellainen minulla jo oli. Halusin oppia. Lähijaksoja Tanskassa oli kaikkiaan 11.

Mitäkö opin? Ensimmäisessä haastattelussa kysyttiin, mitä toivon oppivani ja mikä on opiskeluni tavoite. Kerroin, että haluan oppia yhdistämään rukousta terapiatyöhön. Loppuarvionnissa totesin, että olen oppinut rukouksen käyttöä terapiassa, mutta kokonaan eri tavalla kuin olin kuvitellut.

Kouluun mennessä minulla oli mielikuva täsmärukouksista erilaisten oireitten yhteydessä. Ajattelin, että rukouksella voidaan auttaa paranemista radikaalilla tavalla eteenpäin. Rukous olisi Jumalan radikaalia puuttumista asioihin. Olinhan lukenut ja nähnyt täsmärukousta, jossa Jumalalle kerrotaan asiakkaan oireista ja pyydetään häntä parantamaan ne right now (juuri nyt). Olin tutustunut profetalliseen rukoukseen. Tiesin, että uskovina terapeutteina meillä oli rukouksessa käyttämätön voimavara. Se pitäisi saada tehokkaaseen käyttöön. Jälkeenpäin ajattelin, että olinkohan kuin Apostolien tekojen Simon-noita, joka pyysi Paavalia rukoilemaan itselleen Pyhää Henkeä, että voisi tehdä ihmeitä.

IPSICissä opin erilaisen tavan rukoilla asiakkaan kanssa. Koulussa meillä oli joka ilta ryhmäsessiot, joissa opettelimme Powerful Peace-rukoustapaa. Harmittelen, että vieläkään emme ole onnistuneet löytämään hyvää käännöstä PP-rukoukselle. Kyse on yksinkertaisesti asiakaan siunaamisesta. Keskustelun aikana on noussut esiin asioita, joihin asiakas tarvitsee siunausta. Kysymme rukouksen alussa, millä Jumalan nimellä/ominaisuudella asiakas toivoo tänään tulevansa siunatuksi. Vastaus kertoo hänen senhetkisestä kaipauksestaan. Ammennamme siunauksessa Jumalan ehtymättömästä moninaisuudesta. Käytämme vähän sanoja, koska Jumala itse on se, joka siunaa ja hoitaa. Viivymme Jumalan läsnäolossa (siitä nimi voimaannuttava rauha). Luotamme Jumalan työhön. Mitäpä asiakas muuta tarvitsee kuin kaikkivaltiaan, kaikkitietävän Jumalan siunausta. Suostumme prosessiin, joka voi olla hidas.

Nälkä kasvaa syödessä. Haluan oppia enemmän kristillistä psykoterapiaa, jossa käytössä on kaikki se rikkaus, mitä Jumalan valtakunnassa sen kansalaisille on tarjolla. 

Ps. Tänä kesänä Tanskan koulussa oli 9 suomalaista. Todistukseni oli osallistumistodistus.

Vastaa